Joulurauhaa!

Lämmin joulutervehdys lähettäjillemme täältä ”tuhansien kukkuloiden maasta” Ruandasta!

Alamme pikkuhiljaa asettua tänne uuteen maahan ja uuteen kulttuuriin. Vaikka olemmekin asuneet naapurimaassa, eroja ilmenee.

Meillä on takana vaiheikas 4 viikon matkalaukkuelämä. Ensimmäinen viikko oli seminaariviikko Dar Es Salamissa, sieltä

lensimme Mwanzaan, missä vietimme viikon tutuissa maisemissa Viktoria-järven rannalla. Sieltä lähdimme lähettitoverien Kirsi

ja Juha Lehdon kyydissä kohti rannikkoa uudelleen. Olimme Tasengwa-nimisessä paikassa 3 yötä, me saimme levätä, mutta Juhalla

oli töitä raamattukoululla. Tuokkolan Päivi ja Sam ovat siellä raamattukoulutyössä Taina Karhun jälkeen. Heillä oli juuri lukukausi päättynyt ja sitä arvioitiin. Sieltä matka jatkui Kilimanjaron juurelle Arushan kaupunkiin. Automatka kesti 11 tuntia, osa tiestä aika huonoa. Selkä joutui heti tulikokeeseen mutta hyvin kesti. Toisena päivänä ajoimme taas 6 tuntia Lushoto- nimiseen kylään, joka on korkealla vuoristossa. Siellä oli viikonloppuna suomalaisten lähettipäivät. Oli tosi kiva tavata entisiä työtovereita ja nuoria uusia lähettiperheitä.

Matkamme jatkui Dariin, josta lyhyen yöunen jälkeen nousimme jälleen lentokoneeseen suuntana Burundi. Välilasku oli Nairobissa, jossa tapasimme ruotsalaisryhmän, joka oli menossa Bujumburan seminaariin. Heidän mukanaan oli tie auki jälleen eteenpäin.
Bujumburan seminaarissa tutustuimme moniin uusiin ihmisiin ja saimme hyviä kontakteja tulevaa työtä ajatellen.

Tulimme tänne Kigaliin lauantai-iltana 2.12. lempeän tropiikin sateen saattelemina. Koettelee vaan ei hylkää Herra! Heti sunnuntaina olimme huonovointisia, vähän lämpöä ja mahat sekaisin. Lääkäri arveli sen olevan ruokamyrkytys. Saimme lisäksi flunssan, pikkuhiljaa alamme toipua. Aimolla on antibioottikuuri meneillään. Olemme kuitenkin jaksaneet käydä selvittelemässä mitä papereita tarvitaan viisumianomukseen. Autoakin on jo käyty kyselemässä. Onneksi ruokakauppoja ja kaikenlaisia pikkukauppoja löytyy ihan kävelymatkan päästä.

Tämä alue on ruotsalaisten jo 70 luvun alussa rakentama. Vieressä on Rwandan helluntaikirkon päätoimisto, kirkko ja vierastalo. Kigali on rakennettu kukkuloille ja on yhdellä kukkulalla, ei aivan korkeimmalla kohdalla. Ikkunanäkymä on laaksoon ruosteisten peltikattojen yli.

Läheteille on varattu 2 asuntoa, toinen meille, kalustettu Iso olohuone ja ruokailutila, keittiö, makuuhuone ja pieni toimistohuone ja eteinen on tavallaan huone, johon voi pyytää vieraita aluksi istumaan. Kaipaa maalaamista ja pesuaineita, kyllä tästä asuttavan saa.

Naapurissa asuu Pirkko Hatava, ruotsin suomalaisia, on tullut terveydenhoidon projektiin. Hänenkin työ on paljon matkustelemista kuten meidän. Ostimme matkapuhelintekniikkaan perustuvan laajakaistan, joten saamme postit lähtemään heti, eikä tarvitse enää mennä nettikahvilaan. Elämiseen tarvittavat pikkuasia ja vähän isommatkin alkavat hahmottua, saunakin on, kunhan saamme siivottua ja uudet kiuaskivet.

Suomesta lähtiessä arvelimme viettävämme joulun Mwanzassa. Nyt kuitenkin asiat ovat edenneet siten, että vietämme joulun täällä ”kotona”. Tänne liittyy jouluisia muistoja. Vuoden 1985 joulun vietimme täällä vierastalossa. Se on ainoa kerta, jolloin olemme olleet matkalla jouluna.

Toivotamme sinne kotiseurakuntaan siunattua Joulun aikaa.

Kiitos kaikesta muistamisesta!

Aimo ja Marja-Leena