MONESSA MUKANA RWANDAKävimme joulukuun puolivälissä täällä Ruandassa Nyabitekerin uudisasutuskylässä. Siellä meillä oli pienimuotoinen seremonia, kun luovutimme 10 kohta poikivaa hiehoa. Kyläläiset ovat muodostaneet yhtymän ja valinneet keskuudestaan 10 perhettä, jotka saivat lehmät. Ne arvottiin ja perheen tulee luovuttaa syntyvä lehmävasikka seuraavalle perheelle niin hän saa lehmän omakseen. Hiehon arvo on n. 400 €, mutta he arvostavat sen paljon korkeammalle, kuin minkään muun lahjan. Lehmä lypsää n. 16 litraa päivässä. Olivat tosi kiitollisia Fidalle. Toki kerroimme heille, että raha tulee Suomen valtiolta ja viime kädessä veronmaksajilta, joten kiitokset kuuluvat myös teille. 
1.Lehmien arvonta 
2.Lehmät jaetaan arvonnan jälkeen 
3.Edith, 7 lapsen leskiäiti on saanut lehmän 
4.Samuel pitää kirkon puolesta luovutuspuhetta TANSANIAVielä joulun alla kävimme Tansaniassa, jossa järjestettiin v. 1994 alkaneen pakolaistyön päättäjäiset. Tunnelma oli vähän haikea, kun 14 vuotta jatkunut työ päättyi, mutta tämä oli oikea ratkaisu, koska suurin osa leireistä on suljettu tai suljetaan. Monet työntekijöistä ovat lähteneet opiskelemaan. Esim. projektikoordinaattori Sospeter Malingumu, joka vieraili Suomessakin 2006, lähti vaimonsa kanssa opiskelemaan raamattukouluun ja valmistautumaan lähetystyöhön. He opiskelevat myös englantia. 
5.Viimeisiä raportteja 14 v pakolaistyön päättyessä 
6.Batenzin kiitospuhe Fidalle 
7.Projektikoordinaattori Sospeter Malingumu saa työtodistuksen RWANDAJoulun ajan vietimme kotona ja saimme levätä. Uuden Vuoden aattona saimme vanhimman poikamme Samin vieraaksemme. Hän oli luonamme 1,5 viikkoa ja ehdimme käväistä Kibuyen kaupungissa Kivu-järven rannalla. Oli tosi kaunis rauhallinen pikku kaupunki, jonne varmasti menemme uudelleen, jos tarvitsemme lepohetken. 
8.Sami Kibuyen kauniissa maisemissa 
9.Kalastajat lähdössä yökalaan Kivu-järvellä
Ehdimme myös tutustua yhteen työkohteistamme. Poikkesimme Nyamiraman koulun asuntolaa katsomassa sekä yhdessä uudisasutuskylässä, Ndegossa. Olimme vierailleet siellä tasan 2 vuotta sitten. Nyt sinne on rakennettu 3-luokkainen koulu osana Ruandan hanketta.
10.Nyamiraman koulun tyttöjen asuntola 
11.Asuntola sisältä CONGOTanganyika järven takana Kongossa Fizin alueella oli kahden keskikoulun avajaiset, Kabondozi ja Kalundja. Mukanamme oli myös Reinikaisen Maija, joka oli vanhempiensa luona käymässä Lemerassa Kongossa. 
12.Matkalla Fiziin 
13.Kabondozin uusi keskikoulu 
14.Maija Reinikainen oli mukana avajaisissa 
15.Paikallinen hallintovirkailija avaa koulun 
16.Opettajien huone 
17.Kabondozin oppilaita
Esim. Kalundjassa oli kokoontunut hallituksen edustajia, alueen armeijan ylin komentaja ja poliisin edustaja olivat paikalla seremoniassa.
18.Fizin aluejohtaja Mwanashimba avaa koulun 
19.Juhlavieraita 
20.Kalundjan keskikoulu Palasimme turvallisesti Uviraan perjantai-iltana. Tunti sen jälkeen alkoi kuulua ammuntaa kaupungin suunnasta ehkä reilun kilometrin päästä. Emme uskaltaneet lähteä ulos syömään. Lähetyksen alueella asuva lääkäri lähti hankkimaan ruokaa ja joutui meidän takia vaaraan. Oli ollut siellä tulituksen keskellä. Lauantaiaamuna oli tarkoitus mennä Maijan kanssa ylös vuorille Lemeraan. Kun heräsimme klo 6.30, alkoi jälleen pyssyjen pauke. Meidän oli tarkoitus lähteä matkalle klo 7.30. Meille sanottiin, ettei saa lähteä, ennen kuin tarkistavat tilanteen. Koulukoordinaattori Masine lähti saattelemaan meitä muutaman muun kongolaisen kanssa. Tien varteen oli kerääntynyt jo paljon ihmisiä, pääasiassa nuoria. Samoin sotilaita seisoskeli tien varressa. Pääsimme ajamaan muutaman kilometrin, jossa meidät pysäytettiin ja sanottiin, että tie on tukossa edempänä. Tilanne alkoi käydä uhkaavaksi, kun ihmiset kerääntyivät autojen ympärille ja sotilas kolisteli jo pyssyn perällä auton kuvetta. Neuvottelimme siinä hetken ja päätimme lähteä suoraan Burundiin. Olimme ajaneet Burundiin menevän risteyksen ohi vain muutaman sata metriä, joten se oli helpoin valinta. Rajalle menevä tie oli auki. Vielä Lemerasta äidin ja isän neuvo oli Maijalle, suoraan Burundiin.
Iltapäivällä 3 aikaan ilmestyivät myös Mirja ja Veikko Reinikainen kirkon vierastalolle Bujumburassa! He olivat saaneet puhelun tuntemaltaan Uviran hallituksen ylimmältä virkailijalta, että heidän on poistuttava heti Lemerasta. Heillä oli puoli tuntia aikaa pakata Maijan ja omat tavarat, että ehtivät alastuloon. Lemeran tie on kapea vuorten reunalla kulkeva tie, jossa on määräajat, jolloin mennään ylös ja vastaavasti alas. Levottomuudet ilmeisesti olivat alkaneet kun sotilaat olivat ryöstäneet jonkun rikkaan talon ja tavarat. Kansa on kyllästynyt sotilaiden moraaliin ja nousi barrikadeille.
Kuulimme, että seuraavalla viikolla Fizin suuntaan tie oli suljettu, kirkon työn tekijätkään eivät olleet päässeet läpi. Koimme Jumalan tarkan aikataulun ja huolenpidon matkallamme.
Sitten meillä oli tapaaminen Suomen suurlähetystön toisen sihteerin Antti Putkosen kanssa yhdessä Burundin kirkon edustajien kanssa.  21.Antti Putkosen tarjoamalla illallisella Reinikaisten kanssa
|
