Avustusta Gomaan 2-4.9.07

Kongosta kiirineet sotahuhut ja pakolaisvirrat saivat meidät liikkeelle. Saimme Fidalta luvan käyttää Tansanian pakolaisleireistä (Leirin koulut suljettiin toukokuussa 07) säästyneitä varoja Goman pakolaisten hyväksi.
Lähdimme käymään Gisenyissä, mikä on Goman naapurikaupunki Ruandan puolella. Kutsuimme sinne kumppanimme CEP:n pastorin Safarin ja koordinaattorimme Noahin sekä ruotsalaisten yhteistyökumppanin CEPAC:n kirkon pastori Elasin ja Word Relief:n työntekijän Heryn. Pidimme palaveria avun toimittamisesta leireihin.

KUVA : Ensi tapaaminen avustuskomitean kanssa, Aimon vieressä Hery Mongolare, pastori Safari, pastori Elasi, Noah Kyotha)

Saatuamme luvatut rahat Suomesta, teimme uuden matkan 28.9. ja palaveria pidettiin jälleen ja jätimme heille rahan. Palasimme kuitenkin kotiin odottamaan, että hankkivat ensin tavarat valmiiksi. Jakopäivä oli sovittu yhdessä muiden järjestöjen kanssa.
Suunnistimme kohti Gisenyiä uudelleen 2.4. Vähän ennen kaupunkia serpentiinimäessä oli rekka poikittain tiellä kaatuneena ja näytti, että ohi ei pääse. Kuitenkin tien ulkoreunan kautta tuli auto ja me uskaltauduimme yrittämään rekan ja rotkon välistä. Ei siihen monta senttiä ylimääräistä tilaa jäänyt ”kotsari” kuulemma olisi väliin mahtunut.

KUVA : Kaatunut rekka tiellä

Saimme jättää auton sveitsiläisten lähettien pihaan ja saimme kyydin rajalle muutaman kilometrin päähän. Hery olikin meitä Kongon puolella vastassa ja antoi meille kyydin pieneen motelliin.
Syötyämme ja levättyämme pääsimme Heryn kanssa kaupunkikierrokselle. Hän vei meitä katsomaan 2002 purkautunutta Niragongo tulivuorta ja laava-aluetta. Kaupunki on rakennettu uudestaan laavan päälle.

KUVA : Gomaa jälleenrakennetaan laavaan peittynee rojun päälle

KUVA : Niragongo savuttaa jatkuvasti

KUVA : Laavakiveä Niragongon rinteillä

Seuraavana aamuna pääsimme seuraamaan tavaroiden lastausta. Huovat ja pressut oli varastoitu Heryn kotiin. Kuorma-auto ja jakajat varustettiin Fidan tunnuksilla, olivat painattaneet T-paidat jakajille.

KUVA : Kuorma valmiina lähtöön

Ajoimme ehkä n.  10 km kaupungin ulkopuolelle, jossa oli useampia leirejä. Kumppanimme olivat valinneet avustuskohteeksi leirin, Mgunga 1, jossa oli viimeksi tulleita pakolaisia. He eivät olleet saaneet siihen mennessä mitään avustusta.

KUVA : Mgunga 1 leiri

Avustusta sai 1000 perhettä. Edellisenä päivänä oli jaettu jokaiselle perheelle nimellä oleva lappu, jossa oli perheenjäsenten lukumäärä ja asuinpaikka.
Pastori Elazi kuulutti kunkin avunsaajan nimen, lappu tarkastettiin ja jokaista lappua vastaan sai 2 huopaa ja pressun.

KUVA : Aimo tervehtii pakolaisia

KUVA : Jokainen avunsaaja kutsuttiin nimellä

KUVA : Pressujen ja huopien jakoa, taustalla leiri
 

KUVA : Aimo jakaa huopia

Valitsimme avunsaajista 2 naista, joiden mukana lähdimme vierailemaan leirissä heidän kotonaan. Majoja oli rakennettu risuista ja heinistä vieri viereen laavakiven päälle. Ensin vierailimme Sylvie Wamwizan luona. Hän on leski ja komen lapsen äiti. Hän oli paennut kolme viikkoa sitten sotaa Masisin alueelta. Pienen majan peittona hänellä oli sukulaiselta lainaksi saatu pressu. Nainen kertoi kahden lapsen olleen sairaalassa ripulin ja nälän vuoksi. Vähän ajan kuluttua hän kantoi selässään 9-vuotiasta Diana tytärtä, todella sairaan ja nälkäisen näköinen. Mikään avustusjärjestö ei ollut vielä jakanut ruokaa.

KUVA : Sylvie Wamwiza kotinsa edessä

KUVA : Sylvie ja selässä 9v. sairas Diana

Toinen äiti, raskaana oleva Alice Sawadi kertoi olleensa kuukauden leirissä, hänen majansa peittona oli Gomassa asuvan veljen pressu. Majassa asui 8 henkilöä, 4 omaa ja 1 sukulaisen lapsi ja sisar.

KUVA : Matkalla Alice Sawadin kotiin

KUVA : Hery ja osa Alicen perhettä (kuva David Korpela)

Monenlaista avunpyyntöä saimme kuulla, emme kuitenkaan voineet enempää sillä kertaa
tehdä. Saippuaa ja suolaa tiimimme jakoi toisena päivänä meidän palattuamme.

17.-26.9. Ugandassa

Matkaan meni koko päivä autolla.

Kampalaan saavuttuamme Heinosen Arto (Arto on Ugandan hum. työn koordinaattori) tuli meitä vastaan ja kesti n. 1,5 tuntia ajaa ruuhkassa n. 15 km kaupungin läpi Mbuyan mäelle, missä lähetit asuvat. Liikenne oli uskomattoman tukkoinen ja kaoottinen, vaikka emme edes keskustaan menneetkään. Meidät toivotettiin lämpimästi tervetulleeksi. Majoituimme Söderlundeille. Heidi oli pahassa yskässä ja kuumeessa, ihan petissä, moikkasi meitä vain ovelta.
Heti seuraavana aamuna meillä oli lähettipalaveri ja iltapäivällä humanitaarisen työn palaveri.

KUVA : Työpalaveri Ugandassa, vas Arto Heinonen, Aimo ja Juha Lehto

KUVA : Työpalaveri Heinosten kodissa vas. David Korpela ja Milla ja Hannu Happonen

Keskiviikko aamuna suunnistimme kohti pohjoista Liran pikkukaupunkiin, jonne on matkaa 350 km ja missä Fidalla on useampia projekteja.

KUVA : Lähdössä Liraan

Välillä pysähdyimme ihailemaan Niilin kuohuja

KUVA : Niili

Torstaista lauantaihin oli vuorossa seminaari Ugandan yhteistyökirkon PCU:n (Pentecostal Churches of Uganda) johtajille ja pohjoisessa mukana olevalle humanitäärisen työn henkilökunnalle.

KUVA : Juha Lehto opettamassa

KUVA : Pertti Söderlund opettaa , taustalla Arto Heinonen
 

KUVA : Ryhmätöitä seminaarissa
 

Sunnuntaina ajoimme Heinosen Arton ja Lean kanssa n. 60 km:n päähän Amugon kirkkoon. Siellä kokoontui pakolaisseurakunta katottomassa kirkossa. Ovat tulvien vuoksi joutuneet välillä muuttamaan pois.

KUVA : Laulua ja tanssia Ugandalaisittain

Jokainen meistä pääsi tuomaan tervehdyksen. Aimolla oli saarnavuoro. Uhrikäytäntö oli erilainen kuin muualla on ollut. Uhriin kertyi paljon maan tuotteita, jotka myytiin lopuksi huutokaupalla seurakunnan hyväksi.

KUVA : David Korpela toi oman tervehdyksensä

KUVA : Kananmuna uhrilahjaksi
 

KUVA : Maanantimia uhrilahjaksi
 

KUVA : Naiset tervehtivät pastoreita kyykyssä tai polvillaan,
 

KUVA : Ugandalainen tervehdys

Maanantain paluumatka Kampalaan sujui hyvin. Me saimme päivän aikaa levätä, kun David lähti seikkailemaan Niilin kuohuja alas kumiveneellä. Hän tuli illalla paita märkänä, mutta onnellisena jännittävästä päivästä. Paluumatkalla pysähdyimme kuvaamaan päiväntasaajalla.  Keskiviikkona palasimme turvallisesti kotiin.

KUVA : Päiväntasaajalla