Kongon matka 17-21.2.2007

Aimon ja Yleniuksen Pekan Kongon evaluointi ja työn suunnittelumatka 17-21.2. Goman kautta Beniin sujui ongelmitta. Ohjelmaan kuului mm. Erengetin paolaisleirissä käynti.

KUVA : Pakolaisen koti Eringetin leirissä Benin lähistöllä

Järvisen Tomi tuli myös 21.2. Nairobista tänne Kigaliin ja osallistuimme yhdessä 22.2. ADEPR:n (paikallinen helluntaikirkko) vuosikokoukseen ja meillä oli vielä seuraavana päivänä johdon kanssa yhteinen palaveri. Tietenkin kuvaan liittyi myös neuvonpitoa meidän työstämme (Tomi on Itä-Afrikan aluekoordinaattori ja meidän esimies täällä kentällä)<br><br>

Burundissa 27.2.-2.3.2007

Seuraavalla viikolla olikin vuorossa Burundin matka. Maanantai-iltana Tansaniasta tulivat Sospeter ja Nestory ja aloimme matkan seuraavana aamuna. Burundin puolella meillä oli sovittu tapaaminen Kayanza nimisessä paikassa CEPBU:n (The Pentecostal church of Burundi) johtajan Charles Karenzon kanssa. Olimme puhelimitse saaneet tiedon, että hän on siellä ruokaa jakamassa. Olikin Aikamoinen yllätys kun saavuimme sinne. Paljon ihmisiä oli kokoontunut kirkolle. Odottivat varapresidenttiä avaamaan rakennetun vesijohdon.<br>
Oli vähän noloa mennä juhlallisuuksiin tavallisissa arkivaatteissa, kun toiset olivat puku päällä. Vakuuttivat, ettei se haittaa. Meidät vietiin eturiviin odottamaan. Ja niinhän meidät esiteltiin ja käteltiin varapresidentti seurueineen! Juhlallisuuksien jälkeen meidät vietiin vieraita varten katettuun pöytään. Varapresidentti ei jäänyt syömään joten me olimme kunniavieraita!

KUVA : Varapresidentti avaamassa vesijohtoa, vasemmalla pastori Charles Karenzo

Kun yritimme kysellä, miksi meitä ei informoitu tilanteesta. Karenzo vain sanoi, että hän halusi näyttää meille tämänkin puolen työstä. Helluntaikirkot ovat suuria näissä maissa ja johtajat arvostettuja (Burundi 700.000 ja Ruanda 500.000 jäsentä). Kirkot omistavat kouluja ja sairaaloita.<br>
Illaksi ajoimme pääkaupunkiin Bujumburaan, missä yövyimme lähetyksen vierastalossa. Tien varrella oli poliiseja ja sotilaita. Kaikki näytti kuitenkin rauhalliselta. Meitä ei pysäytetty kertaakaan koko matkalla.<br>
Seuraavat kolme päivää kiersimme ympäri Burundia, itse kirkon johtaja oli oppaanamme. Matkasimme Tanganyika-järven rantaa etelään Nyanza-Lakeen, sieltä nousimme ylös n. 2 km:n korkeuteen vuorille. Matka jatkui takaisin pohjoiseen Burundin vuoristoalueella.

KUVA : Ilmaista kyytiä ylös vuorille

Yövyimme lähetysasemilla, Kayogorossa ja Karamassa. N. 10 eri paikassa tapasimme paikallisia kirkonjohtajia, koululaisia ja opettajia sekä paluumuuttajia ja kuuntelimme heidän kertomuksiaan elämisen vaikeuksista mitä palaajat kohtaavat.

KUVA : Paluumuuttajia Kasakan kylässä, puhumassa pastori Charles Karenzo

KUVA : Palanneita äitejä Mabangan kirkolla

KUVA : Matkalla Karamaan

On nälkää, ei kotia, ei peltoa, ei kouluja tarpeeksi. Tansania on sulkemassa leirejä kesällä ja pakolaisia on palaamassa noille seuduille lisää.

Kokousmatka 3-4.3.2007

Perjantai-iltana palasimme Kigaliin ja heti lauantaiaamuna meillä oli sovittu ”oma” kokousmatka Rukomoon Pohjois-Ruandaan, lähelle Ugandan rajaa. Emme jaksaneet lähteä aikaisin. Kun saavuimme perille, kastejuhla oli jo pidetty, mutta väki oli vielä paikalla ja Sospeter pääsi saarnaamaan. Kokous oli järjestetty pihalle. Kun kuorot esittivät laulujaan, eiväthän he paikallaan pysyneet, vaan tanssi yltyi ja hiekka pölisi!
Lounaan jälkeen tapasimme vielä kuorolaisia, ensin he ojensivat kukon lahjaksi ja sitten heillä oli pyyntö saada yhteys jonkun suomalaisen kuoron kanssa.

KUVA : Lahjakukko kuorolaisilta

KUVA : Kuorolaisia soittimineen

Sunnuntaina jakaannuimme kolmeen eri kirkkoon. Me olimme pääkirkossa. <br>Jumalanpalvelus kesti 3,5 tuntia. Meidän puheosuudet olivat ehkä vajaa tunti. Ja taas neljä eri kuoroa esitti laulua ja tanssia. Nyt pölisi kirkon sementtilattia. Aimo arveli, ettei ääni kestä, mutta niin vain kesti!<br>
Lounaan jälkeen lähdimme paluumatkalle. Vielä pysähdyimme Muhazi järven rannalle Jambo-hotelliin neuvonpitoon Sospeterin ja Nestorin kanssa. Lahjakukko ja kana matkasivat Sospeterin autossa uuteen kotiinsa Munyambon lesken luo Nyamiraamaan. Me suunnistimme Kigalia kohti väsyneenä, mutta paljon uutta kokeneena.

Muistiin kirjoitteli Marja-Leena